Aarne Rauvola: Juuret

Suoppaasta tuli Soupas

Multa tuoksui. Kylväjä toivoi kasvun antajaa suoppaaksi. Toive toteutui. Kuokos teki täytenä tähkää. Pelloksi muhentuneen raivion umpiaitansa suojassa huomattiin vielä monien vuosien perästäin tuottavan runsaamman sadon kuin sarat kylän yhteisellä vainiolla. Kun kasvuvoima ei ehtynyt eikä hallakaan tärvellyt viljaa, uudishalmetta ruvettiin sanomaan Voippaaksi. Saatiinpa muista kylvöistä mitä saatiin, usein vain kehnoja kahuja. Voipas oli tae tulevan talven leivästä. Kun laari ei tyhjentynyt enää kesken vuotta, Voippaan kylväjää ja sen sadon leikkaajaa ruvettiin kehumaan hyvin toimeen tulevaksi, voippaaksi.

Mutta Voippaan isännän varsinainen lisänimi eli liikanimi ei ollut Voipas vaan Suopas, sillä hänet tunnettiin naapurikyliä myöten hyvänahkaiseksi, suoppaaksi. Hän auttoi vaikeuksiin joutuneoita ja oli kaikkia kohtaan suopea. Vaikka Suoppaan myöhemmissä isännissä oli muutamia visukouria, jopa pahansuoppaita, talolla säilyi kuitenkin Hyvänsuoppaan ansiosta tunnetuksi tullut nimi Suopas. Vielä 40 vuotta sitten vanha täti sanoi aina voipas, hyvinvoipas eikä voipa, hyvinvoipa, tai hyvänsuopas, suopas eikä hyvänsuopa, suopa.

Ruotsia solkkaava verovoudin kirjuri huusi kruunun kappoja kannettaessa aittansa ovella Suoppaan nimen ja kirjoitti papereihinsa miten milloinkin sattui: Sopas, Sowppas, Suppa, Soopas, Souppas, Suoppas, Suopas ja muunkin mallisesti. Mutta kahdessa sadassa vuodessa Suoppaasta tuli vakituinen Soupas, vaikka tietenkin muutamat ovat vielä neljänkin sadan vuoden perästä kirjoittaneet nimen ikivanhalla tavalla Suopas.

Siihen aikaan kun laadittiin ensimmäisiä maakirjoja, Soupas oli jo yksinäistilojen kirjoissa, vaikka vain ¼ savun talona, verona parisen äyriä, isäntänä Mikko Olavinpoika. Kannettaessa v. 1571 Elvsborgin linnan lunnaiksi hopeaveroa Soupas oli kahdessa osassa, toisella isännällä karjaa 1 lehmää, härkä, lammas ja pari sikaa, toisella tamma, lehmä, 3 lammasta ja pari sikaa. Kun karjaa oli vähän, Voippaankin pelto kai nurmettunut, verot jävitä vuoden 1580 vaiheilla molemmissa taloissa rästiin. Silloin Euran kappalainen ”Herra Mathias Souppaalta omalla kustannuksellaan, vaivallaan ja työllään kedosta ja autiosta rakensi Souppaan talon ja tuli valtaan, saamatta mitään apua appi-isältään”, kuten v. 1600 käräjillä todistettiin. Herra Matthias Martini Canna oli Lähteenojan kartanon poika, jonka isän Martti Yrjänänpojan mainitaan menettäneen sodassa aateliskilpensä ja -kirjansa. Isänisän Yrjänä Jönsinpohjan hallitessa Lähteenojaa v. 1540 rälssisukuisuus oli vielä selvä. Kartano oli peräisin 1300-luvulta.

Kun tohtori Aina Lähteenoja mainitsee tutkimuksessaan Matthias Martinin naineen Souppaalta Gertrud-nimisen rouvan, puoliso oli siis säätyläinen ellei ”jalosukuinen”, sekä myös leskin niin kuin viisissäkymmenissä ollut kappalainen itsekin. Tapahtuipa avioliiton solmiminen samoihin aikoihin kuin ryhtyminen Souppaan rakentamiseen, papin appi-isän ei tarvinnut olla kotoisin sieltä sen paremmin kuin Gertrudinkaan. Ehkäpä tämä leskeksi jäätyään asusti vain tilapäisesti autioksi jätetyssä talossa vaikkapa naapurista, pappilasta tulleena. Muuta herrasväkeä ei tainnut olla. Ehkäpä hän oli aivan kuin kesken aikojaan kirkkoherran virasta luopuneen Martinus Johannes Wennen leski.

Leskien mentyä keskenään naimisiin tytär Valpuri saattoi olla joko heidän yhteinen tai vain toisen tämän aikaisemmasta avioliitosta. Tytär- ja poikapuolta huomataan myöhemminkin mainittavan äiti- tai isäpuolen omana lapsena.

Herra Matthiaksen jälkeinen Souppaan isäntä oli Valpuri-tyttären puoliso Tapani Eskonpoika. Tämän isä oli Porin pormestari ja raatimies, jonka isä vuorostaan oli Ulvilan pormestari. Tapani oli ensin porvarina Porissa, sitten Eurassa verovoutina, lautamiehenä, kirkkoväärtinä ja nimismiehenä. Lapsia Souppaalla oli mm. poika Yrjänä. Hän oli paitsi Souppaan isäntä, myös voudin- ja kihlakunnan kirjuri, verovouti, kirkonisäntä ja nimismies. Puolisona hänellä oli Hebla Martintytär. Tämän pariskunnan lapsista Yrjänä ratsasti rakuunana sodassa ja nähtävästi jäi sinne. Toinen poika Henrikki Soupas oli jahtivoutina Tl:n Uudellakirkolla.

Yrjänä Yrjänänpoika Souppaan vaimo Valpuri Hannuntyttären isä Hannu Pietarinpoika oli talollinen Eurajoen Kirkonkylän Arvelassa. Äiti Margareta Mikaelintyttären isä oli Eurajoen kirkkoherra Michael Henrici. Valpurin toinen puoliso Kalle Simonpoika Eskola oli Honkilahden Eskolan poika. Tämä pienikokoinen, mutta terhakka mies hallitsi Soupasta poikapuolestaan Matti Yrjänänpojasta huolimatta lähes neljäkymmentä vuotta. Hän toimi lautamiehenä, kuudennusmiehenä, kirkonisäntänä, majatalon pitäjänä ja kaiken kukkurana vieläpä Valtiopäivämiehenä Tukholmassa ainakin v. 1699. Kallella oli kouluan käybeen Eerikin lisäksi myös poika Hannu, josta tuli Jutin rusthollari Harjavallassa ja tämän pojasta lukkari Erik Limnellistä suuren Limnell-suvun erään haaran kantaisä.

Saatuaan vihdoin kotitilan haltuunsa Matti Yrjänänpoika Soupas ehti hänkin sentään olla isäntänä parisenkymmentä vuotta. Puoliso, vihittiin Eurajoen Tarvolassa juhannuksen aatonaattona 1701, oli Karkussa syntyneeksi merkitty Liisa Matintytär. Tarvolassa oli sekä Iso-Perellä että Tapanilla väkeä, jotka Tarvonius-nimisinä kävivät koulua, muuttivat Turkuun, Tukholmaan ja muualle, joten Karkussakin syntynyt Liisa saattoi olla samoja Tarvoniuksia.

Matti Yrjänäpojan ja hänen puolisonsa lapsista sai Matti isännyyden. Puoliso Maria Perhe oli talollisen tytär Mestilän kylästä. Lapsista tytär Maria avioitui Kauttuan ruukin mestarisepän Johan Braskin kanssa ja näiden lapsista Klara solmi avioliiton Eurajoen lukkari Karl Lindemanin kanssa. Karl Lindeman nuorempi toimi apteekkarina Turussa lahjoittaen urut kotiseurakuntansa kirkkoon Eurajoelle, mikä oli melko iso lahjoitus. Lukkari Lindemanin äiti oli ratsutilallisen tytär Liisa Soukaisen sisar. Lukkarin isänäiti, Luvian Hanninkylän Pullin emäntä oli Lähteenojan omistaneen kruununvouti Lars Hauffin leski. Maria Braskin sisar Liisa Soupas oli avioliitossa Köyliön lukkari Johan Tenleniuksen kanssa. Laajan Tenlenius-suvun esi-isä tuli Tenholasta papiksi Laitilaan ja siinä suvussa taisi olla kolmisenkymmentä joko lukkaria tai pappia eri puolella Suomessa. Erään heistä, Lapissa Tl. syntyneen, löysi maanviljelysneuvos E.E. Toivonen kirkkoherrana Pornaisista kirjoittamansa sen seurakunnan historiikin. Edellä mainittujen Marian ja Liisan veli Antti Matinpoika Soupas oli isäntänä kotitilalla isänsä jälkeen. Toinen veli Johannes kävi Nimlenius-nimisenä Porin koulua, mutta päätyi torppariksi Souppaan Haittiille. Emäntänä hänellä oli Kauttuan ruukin inspehtorin tytär, ”fröökynä” Caisa Lovisa Giers.

Antti Matinpoika Souppaan ja Maria Soukaisen lapsista esikoinen Juhan oli seuraava rusthollari. Puoliso, rusthollarin tytär Liisa Yli-Hauta oli kotoisin Lapin Tl. Haudan kylästä. Lapsista Afata oli kotitilan emäntä ja Kaisa oman torpan Strömmin emäntä, Helena Iso-Lähteenojan emäntä, Liisa Järstan emäntä ja poika Kustaa Lamppalan tilan isäntä Iso-Säkylän kylässä Säkylässä.

Agata Souppaan puolisona ja rusthollarina Souppaalla oli Iisakki Juhanpoika Nuorante. Heidän lapsistaan Frans Vilhelm oli Souppaan seuraava isäntä, puolisona Maria Matilda Jonkka Vamulan Punolan kylän Jonkalta. Tämän pariskunnan lapsista mainittakoon tytär Maria Matilda, jolla puolisonsa kunnallisneuvos Nestori Eskolan kanssa oli tytär, kirjailija Lempi Ahla. Tämä tutki euralaisia sukuja ja kirjoitti niistä neljä sukukirjaa ja viidenneksi sukututkimuksen ”Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta”.